Tikapuutestiä ymmärtämässä

[SMä]

Samalla kun matkahuolto on tuomassa ensimmäisiä latauskomponenttejani, yritän suunnitella, mitä niillä sitten tekisin.

Latauksen optimoinnista kun juttuja etsii, niin ns. tikapuutesti tuntuu tulevan väistämättä vastaan. Yhteistä useimmille näyttäisi olevan, että ammutaan vaikkapa 20 patruunaa, jotka kattavat jonkin kiinnostavan ruutiannosvälin. Eroja näyttäisi sitten tulevan siinä, lähdetäänkö tarkastelemaan lähtönopeuksia, iskemien korkoa tähtäyspisteestä, vaiko molempia.

Luettuani tämän:

http://2poqx8tjzgi65olp24je4x4n-wpengine.netdna-ssl.com/wp-content/uploads/2012/07/incremental-load-development-method.pdf

pääsin siihen käsitykseen, että ruutiannosta vaihtamalla pyritään sellaiseen lähtönopeuteen, joka saa piipun värähtelemään siten, että luoti lähtisi piipusta silloin, kun piippu on lähellä värähtelyn ala(tai ylä?)kuolokohtaa. Tästä johtuisi se, että tietyllä lataus(=nopeusalueella) osumissa näkyisi vain vähän korkeusvaihtelua.

Toisaalta sitten näkee testejä tehdyn pelkälle nopeudelle, jossa haetaan sellaista latausta, jolla lähtönopeudessa olisi vähiten vaihtelua, ja osumia ei katsota välttämättä ollenkaan. Tämä pistää nyt pään hieman sekaisin: ilmeisesti ruudin palamiseen hylsyssä ja piipussa liittyy se, että lataus ei olekaan lineriaasesti = nopeus? Tuntuu toki tavallaan kiinnostavalta löytää latausalue, jossa nopeus ei niin paljon vaihtele. Mutta lienee mahdollista, että juuri se nopeus saa piipun värähtelemään siten, että luodin lähtiessä se on suurimmassa liikkeessä, eikä lähtönopeuden tasaisuutta saa ulosmitattua pienenä pystyvaihteluna taulussa? Parasta olisi varmaan löytää alue, jossa sekä värähtely että nopeus ovat molemmat tasaisella alueella, jolloin se näkyy myös taulussa. Ehkä aina ne eivät voi sattua samalla latausalueelle, jolloin jonkinlaista kompromissia pitäisi lähteä hakemaan. Jos katsoo vain osumia taulussa, voinee löytää parhaan kompromissin? Jos lisäksi mittaa nopeudet, pääsee käsitykseen siitä, osuivatko "nopeusalue" ja "värähtelyalue" samoihin ruutilatauksiin: jos parhaat osumat ovat epätasaisella nopeusalueella, oli paras värähtelyalue silloin muualla?

Aloittelijalta saattoi tähän nyt tulla kummallisia termejä ja muuta outoa. Olisi mukava lukea kokeneempien pohdintaa aiheesta!

[Perkolaattori]

1. Tappilatauksen haku tikapuumenetelmällä
2. Osunnan haku latauspituuden säädöllä

Matalan v0 SD:n tavoittelu yhtenäistämällä latausta: hyllyjen tilavuus tai painolajittelu, hylsynkaulan ja liekkireiän sorvaus, luotien lajittelu (ogive ja/tai kokonaispituus), valmiin patruunan CBTO-lajittelu, nallien painolajittelu, ruutimäärän tarkka mittaus ja optimaalinen hylsytilavuus yms yms. Em. jutut voivat toki vaikuttaa tarkkuuteenkin.

[SMä]

1. Tappilatauksen haku tikapuumenetelmällä

Katsotko tässä vaiheessa nopeutta vai osumia, vai molempia?

[Perkolaattori]

1. Painemerkkejä, 2. osuntaa, 3. nopeuksia.

[Perkeleen_Luoma]

Riippuu vähän mitä haetaan. Pitkänmatkan patruunassa voi olla kannattavaa painottaa tasaista lähtönopeutta.
100m tarkkuuspatruunassa hakea ikkuna, jossa käynti pysyy samana.

[SMä]

Riippuu vähän mitä haetaan. Pitkänmatkan patruunassa voi olla kannattavaa painottaa tasaista lähtönopeutta.
100m tarkkuuspatruunassa hakea ikkuna, jossa käynti pysyy samana.

Voitko avata tätä hieman lisää? Onko ajatus, että pidemmällä matkalla nopeusvaihtelusta johtuva hajonta olisi suurempaa kuin piipun värähtelystä johtuva?

[HJu]

Pitkällä matkalla lähtönopeushajonta aiheuttaa väistämättä korohajontaa eikä piipun asento luodin irtoamishetkellä riitä kompensoimaan. Pitkä matka tässä tapauksessa +1000m.


Toki kasatkin pitää olla hyviä, pelkkä single digit SD ei hyödytä jos kasat on isoja. Kuitenkin jos se pieni SD yhdistyy käyttötarkoitukseen riittävään kasaan niin se on parempi kuin haamukasoja 100m ampuva lataus jossa SD on +20m/s

Normaalissa rata-ammunnassa kasan koko on määräävämpi ja pienet nopeusheitot 100-300m matkoilla häviää muuhin kohinaan jos ta-hommista puhutaan. Vakavassa kasa-ammunnassa toki kaikki vaikuttaa myös 100m matkalla.

Käytännössä hyvä ta-lataus on aina jonkin sortin kompromissi. Lisäksi optimi lataus muuttuu kun piippu kuluu ja olosuhteet vaihtelevat. Hyvä lataus toimii ennustettavasti eri keleillä.

[SMä]

Päänvaivaa itselleni tuntuu aiheuttavan myös kovin pieneltä tuntuva laukausten määrä, joita videoilla ja blogeissa käytetään. Kymmenestä tai 20 laukauksesta jo nähdään vaikkapa speednoden karkeaa sijaintia. Gavin Toobe kuitenkin on laajentanut testiä ampumalla jokaista latausta 5 kpl, eli 50 lks yhteensä:

https://ultimatereloader.com/2018/02/18/expanded-10-shot-load-development-for-6-5-creedmoor/

Koska viisi laukaustakin tuntuu kovin pieneltä otokselta, koodasin simppelin virtuaalisen ampumaradan ja kävin ampumassa reilusti enemmän.

Simuloin ampumista samoilla ruutimäärillä kuin Gavin, ja oletin, että todellisuudessa kaikkien latausten SD olisikin sama, ja että kunkin latauksen odotettu nopeus saadaan lineaarisesti

fps = 190 + 60 * ruutilataus. Idea on matkia arvoja, joita Gavin on mitannut.

Nopeudet noudattivat normaalijakaumaa odotetun nopeuden ympärillä, hajontana käytin Gavinin sarjojen keskimääräistä hajontaa. Simulaatiossa ei siis ole minkäänlaista speednodea tai sweetspottia. Katsotaan, voiko silmä silti sellaisia löytää?

Ammuin kullakin latauksella 1000 laukausta (harmaat pallot) ja korostin viisi ensimmäistä laukausta punaisella. Se vastaisi Gavinin suorittamaa "laajennettua tikapuutestiä". Kunkin latauksen yläpuolella on viidestä (tai 10 tai 20) laukauksesta laskettu hajonta, ja alapuolella on tuhannen laukauksen hajonta. Toistin tällaisen kokeen nyt alkuun neljä kertaa ja piirsin niistä kuvat. En valikoinut tuloksia lainkaan, vaan laitoin tähän neljä ensimmäistä, jotka sattuivat satunnaislukugeneraattorista työntymään.

Jokaisesta neäljästä simulaatiosta näyttäisi löytyvän vähintään yksi selvästi muita pienempi 5 lks SD, joka kiinnittää huomion ja pistää miettimään, voisiko siellä olla haluttu latausalue.

Äkkiseltään vaikuttaisi, että ampumalla viisi laukausta per lataus voi helposti tulla reagoineeksi kohinaan, ja näkemään asioita, joita ei todellisuudessa ole.

No entä jos ampuisikin 10 lks/ lataus? Tilanne hieman paranee, eivätkä kasojen hajonnat poikkea enää aivan niin paljon toisistaan. Kuitenkin löytyy selvästi muita pienempiä hajontoja.

Auttaisiko 20lks/lataus huomaamaan, että ei tässä oikeasti nodea olekaan? Kasojen erot edelleen pienenevät, mutta silti etsivä silmä löytää muita pienempiä hajontoja, ja potentiaalisia speednodeja. Jos uskoo, että jossain tällä alueella on noden oltava, silmä kyllä sellaisen taitaa näilläkin laukausmäärillä löytää, vaikka sitä ei todellisuudessa olisikaan.

Tämän harjoituksen jälkeen tulee ainakin kaksi ajatusta mieleen:

1) Täytynee varautua lataamaan ja ampumaan paljon, jos haluaa varmistua löytäneensä ihan oikean noden.
2) Onko speednode -ilmiö oikeasti olemassa? Löytyykö esimerkkejä, jossa on ammuttu todella paljon ja siten päästy eroon sattuman vaikutuksesta?

[Perkolaattori]

En usko "speednodeihin". Mikä on fysikaalinen selitys "speednodelle"?

[Perkeleen_Luoma]

En usko "speednodeihin". Mikä on fysikaalinen selitys "speednodelle"?

Piipussa kun tapahtuu monenlaista muutosta sisäballistisessa vaiheessa, niin on toivottavaa saada luoti pihalle hetkenä jolloin noiden muutosten summa vaikuttaa tarkkuuten kaikkein vähiten.
Kun piippumateriaalin fysikaalisia ominaisuuksia on vaikea säätää, niin silloin ruukataan latausta.
Kun latailee paljon, niin huomaa että tietyllä lähtönopeusalueella, esim. 820-840ms välillä tarkkuus säilyy hyvänä, mutta yli tai ali mennessä se heikkenee.
Tapahtui se muutos sitten lämpötilamuutoksesta tai ruudin määrää muuttamalla.

https://www.shootingsoftware.com/barrel.htm

[HxM]

Datan määrää saa tavallaan "lisättyä", kun käsittelee vierekkäisiä latauksia yhtenä. Eli jos vaikka kokeillaan latauksia 2.20 - 2.30 g latausta aina muuttaen 0.02 g kerrallaan, niin tutkitaan aina kolmea vierekkäistä latausta yhtenä.

Eli katsotaan osumien hajonnasta (miksei nopeudestakin) kokonais-SD latauksilla:
2.20, 2.22 ja 2.24
2.22, 2.24 ja 2.26
2.24, 2.26 ja 2.28
2.26, 2.28 ja 2.30

5 lks/lataus, 25 lks yhteensä onkin nyt efektiivisesti 4x15 lks kasaa.  Sanokaa, jos astun tässä johonkin miinaan. Sinänsä todellisuudessa datan määrä ei tuossa kasva, mutta ehkä noin saa ongittua esille jotain latausikkunaa?

[Perkolaattori]

En usko "speednodeihin". Mikä on fysikaalinen selitys "speednodelle"?

Piipussa kun tapahtuu monenlaista muutosta sisäballistisessa vaiheessa, niin on toivottavaa saada luoti pihalle hetkenä jolloin noiden muutosten summa vaikuttaa tarkkuuten kaikkein vähiten.
Kun piippumateriaalin fysikaalisia ominaisuuksia on vaikea säätää, niin silloin ruukataan latausta.
Kun latailee paljon, niin huomaa että tietyllä lähtönopeusalueella, esim. 820-840ms välillä tarkkuus säilyy hyvänä, mutta yli tai ali mennessä se heikkenee.
Tapahtui se muutos sitten lämpötilamuutoksesta tai ruudin määrää muuttamalla.

https://www.shootingsoftware.com/barrel.htm

Tarkkuuteen toki on vaikutusta ruutimäärällä mutta lähtönopeushajontaan tuskin.

[SMä]

Datan määrää saa tavallaan "lisättyä", kun käsittelee vierekkäisiä latauksia yhtenä. Eli jos vaikka kokeillaan latauksia 2.20 - 2.30 g latausta aina muuttaen 0.02 g kerrallaan, niin tutkitaan aina kolmea vierekkäistä latausta yhtenä.

5 lks/lataus, 25 lks yhteensä onkin nyt efektiivisesti 4x15 lks kasaa.  Sanokaa, jos astun tässä johonkin miinaan. Sinänsä todellisuudessa datan määrä ei tuossa kasva, mutta ehkä noin saa ongittua esille jotain latausikkunaa?

Kyllä vaan, on olemassa monenmoisia menetelmiä, joilla satunnaisvaihtelun vaikutusta voi vähentää. Tuollainen liukuvalla ikkunalla laskettu hajonta on yksi helppo mahdollisuus. Kaikissa konsteissa on kuitenkin jonkunlainen kääntöpuoli. Tässä se ehkä olisi ainakin se, että samalla saatetaan menettää kykyä havaita kapeita latausikkunoita. Toisaalta halutaan varmastikin löytää mahdollisimman leveä ikkuna, joten tasoitusmenetelmää kehitellessä olisi tarpeen miettiä sitäkin, kuinka kapea ruutialue kelpaa nodeksi.

Parasta olisi, jos ilmiölle olisi olemassa jokin teoreettinen malli, joka ennustaisi, millaisia nodeja voi syntyä, ja kuinka monta niitä saattaisi olla. Yhdessä tällaisen mallin ja tilastopäättelyn konstien kanssa olisi sitten mahdollista ryhtyä suodattamaan satunnaisvaihtelun kohinaa pois, ja ehkä myös optimoimaan adaptiivinen koeasetelma, jolla node löytyy mahdollisimman pienellä ampumismäärällä.  Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että piippuvärähtelystä johtuvalle osumien vaihtelulle voi kuvitella jonkunlaisen mallin, joka tuottaa joillakin nopeuksilla parempia kasoja, mutta miten onkaan näiden speednodejen kanssa? Millainen prosessi johtaa niiden syntyyn?

[HJu]

Kyllä ruutilatauksella voi olla vaikutusta SD-arvoon. Syynä se että jos ei olla ao. ruudin optimaalisella painealueella niin ruudin palaminen ei ole aivan optimaalista sekään. Tämä lienee syy miksi melko usein maksimilatauksilla osunta on mututuntuman mukaan parhaimmillaan.

Itse en ole jaksanut aivan tiedettä latauksen hausta tehdä koska riskinä on optimaalisen latauksen hakemisessa piipun kuluttaminen loppuun. Käyttölataus pitää löytyä 15-20 ls tikapuutestillä ja sen jälkeen kahden tai kolmen latausarvon lisätesteillä joiden kohdalla voi hakea optimaalista latauspituutta. Jos optimi latauksen hakuun menee yli 50lks niin ollaan siirrytty kasanysväyksen puolelle. Ihan ok sekin mutta jos piipun tarkka&nopea elinikä on 1500lks niin äkkiä se piippu on ammuttu loppuun.

[SMä]

Kyllä ruutilatauksella voi olla vaikutusta SD-arvoon. Syynä se että jos ei olla ao. ruudin optimaalisella painealueella niin ruudin palaminen ei ole aivan optimaalista sekään. Tämä lienee syy miksi melko usein maksimilatauksilla osunta on mututuntuman mukaan parhaimmillaan.

Voisiko tuo tarkoittaa, että ns. speednodeja olisi vain yksi? Sitä alhaalta lähestyttäessä nopeushajonta vähitellen pienenee, ja kun se on ylitetty (jos maksimi antaa myöten), hajonta taas vähitellen alkaisi kasvamaan?