Häyhä 2012 - tehtäväpohdintaa

[JHa]

Häyhän sääntöjä mietittäessä olisi hyvä ollut rakentaa samalla ohjeet kisan järjestämiselle. Tavoitteet kisan "oppimiskokemukselle" ja sisällölle eli mitattaville asioille yms. Vielä ei ole myöhäistä. Kisa ei pitäisi vuosittain muuttaa sisältöään rajusti vaan nyt olisi viimeistään aika lukita linja ainakin lähivuosiksi. Se mitä rauhanaikana opetetaan ei välttämättä ole se mitä tositilanteessa käytetään   :wink: Mielestäni Häyhän tulisi mitata monipuolisesti TA-parin osaamista itsenäisen toiminnan osalta ja toimittaessa joukon mukana. Mielestäni Häyhästä kotiutuvalle TA-parilla tulisi olla valmius selviytyä erityyppisistä nykyaikaisen sodankäynnin taistelutilanteista ja erityyppisissa olosuhteissa. Tällöin kisan tulisi ohjata myös kalustonvalinnassa "realistiseen" eli käyttökelpoiseen kalustoon. Harva tuskin ottaisi jos saisi itse valita pilliin puhallettaessa RK62 kantoonsa, jos muuta olisi tarjolla. Harva myöskään raahaisi ainoana aseenaan TAK-85 tai TRG-42 ja 100 kpl 338 LM repussaan.



Eli realistisia ammuntatehtäviä joissa ammutaan lähelle nopeasti liikettä ja irtautumista suojaten ja keskipitkälle <900 m hiukan rauhallisemmin. Pahitteeksi ei olisi realistiset liikkuvanmaalin ammunnatkaan.



Kilpailun ammunnan tehtäviin voisi panostaa entistä enemmän ja toiminnallisissa pitempikestoisissa tehtävissä voisi mitata muita sotilaallisia valmiuksia eli pelkkiä tehtävärasteja voisi vähentää.

[PYSSY]

Lähtökohtana voisi olla kuitenkin tyypillisimmät sa tehtävät,hyökkäyksen tukeminen,puolustustaistelun tukeminen,vasta-ta tehtävät,viivytys/tuliylläkkö,tiedustelu/tulenjohto..

Ja poliisityyppiset panttivankitilanteet,nippeli ammunnat a eka tätä,b tuota,yms hässäkät vähemmälle/pois....

Reserviläis kisassa pitäisi pääpaino olla kotimaan puolustukseeen sijoitetun reserviläisen tarpeellisissa taidoissa,joita tulisi sodanajan tehtävissä A2 keltaista vastaan toimiessa...

ei poliisi,swat,special forces,jenkki,irak/afganistan systeemejä,joissa mallia otetaan suurvallasta joka hightech asein sotii kalashnikovein,rpg,ied asein varustettuja sandaalein ja kaavuin puettuja sissejä vastaan...

Ja koska esim.pysty,polvi,pika ammuntoja voi ampua 100-150-300m radoilla,pitäisi paino olla pv:aluiella 300+ matkoilla,kun tilaisuuksia ei liikaa näitä matkoja ole..

[KWu]

Allekirjoitan suurelti sen mitä MSa ja JHa tarkoittavat...... erojakin ajattelussa on.

Kilpailun muotoa olisi mielestäni  muutettava hitaasti ja harkiten.



 HÄYHÄKISALLA ja ns. tosielämällä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa!  Eikä ole tarkoituskaan olla!  Häyhäkisa on TA-kilpailu! Sen tarkoitus on mitata pitkänmatkan tarkka-ammuntaa kilpailullisesti Suomessa.

Jatkuvasti tämä tuppaa unohtumaan  keskustelussa. On esimerkiksi vaikea järjestää kilpailua jossa osallistujat eivät kilpailullisesti optimoisi kalustoaan kuhunkin kisaan.

Emme  lähde voittamaan kisaa kaksi kivääriä  selässä jos kevyemmällä kalustolla pärjää ja ennakkotietona on AKE ja paljon lähimaaleja! Tosieleämässä voi ake-alueella

kranaattikivääri olla voittamaton väline, mutta emmehän me sen takia lähde sitä Häyhään raahaamaan.



Kisassa suojatulinapsuttelu  ja akesomotus lähietäisyyksille oli kivaa, mutta sitä varten on SRA kehitetty sekä harjoitteluun että tasoa mittamaan. Pitkän matkan tarkka-ammuntakilpailussa, jota minä kaipaan, on vain  vähän yhtymäkohtia tähän suojamiehen toiminnan arviointiin.



Aiempien kisojen luonne, jossa kumpikin on tarkka-ampuja ja tähystäjä vuorotellen, vaihtui nyt rooliin jossa selkeä puolimoottorisuojamies ampui lähimaaleja.

Suojamiehen  aseeksi käy tekemämme kisatestin valossa melkein mikä vain 10" karbiinista rynkyn kautta 308 puolimoottoriin, jos päällä on sopiva optiikka.

Suojamies kykeni kaatamaan jastereita  karbiinilla aina lähes 600m etäisyyteen asti.



Yli 600m ampumiseen ja tähystykseen "todellisella tähystäjällä" on oltava toisenlainen ase ja/ tai optiikka.

Suojamiesvarustuksen kehittäminen ja testaaminen ( kisoissa) voitaisiin päättää tähän vuoteen, joka osoitti kaiken tarvittavan ja antoi melkoisesti informaatiota kalustosta.



Tosielämässä todelliseen ta-tehtävään  sopisi vaikkapa parhaiten molemmille kunnon tarkkuskivääri ja -optiikka ja mukaan kolmanneksi suojamies jolla on sopiva ase ja optiikka lyhyemmille etäisyyksille. ( tai moni muu kombinaatio)

Kolmen tai neljän miehen partioita taas ei ole tarkoitus testata ( ja avata tästä taas keskustelua) koska se ei ole Häyhäkisan tehtävä, vaan kisan pitää  mittaroida pitkänmatkan TA-toiminnan paras pari. Lisäksi useamman hengen partion tehtävärastin laadinta menee niin mutkalliseksi että kisan järjestely menee käytänössä mahdottomaksi. Ja vielä kerran sanottuna....  Häyhäkisan formaatti  on pitkänmatkan tarkka-ammunan testaaminen.



Jaa muitakin tehtäviä voidaan hieman miettiä... suuntaus siitä, että kisasta alkaa tullal ERNA-retki lähinnä huvittaa. Jos koko yön jotoksilla ei hautaankaatuvaa vanhaa reserviläisraatoa ( allekirjoittanut) saada tapettu, alkaa mietityttää mikä on tulevissa kisoissa edessä?  Hypätäänkö Uttiin ja samotaan Pahkajärvelle ampumaan? Mitä sillä mittaroidaan? Kolmen viime kisan aikana on nähty että mitä keljumpi rasitus niin sitä vi*****tuneempana suomalainen tarkka-ampuja ampuu.

Mielestäni  on ensimäinen säääriluun murtuma yöaikana... pelastushelikopterikeikka ... iltapävälehtien kirjoittelu.... sama kuin PV tuen loppu = lajin loppu.



Pidetään Häyhäkisa haastavana pitkänmatkan tarkka-ampujaparin testaamisena. Lisänä testataan tämän tehtävän hoitamiseen tarvittavien sotilastaitojen osaamista ( ilman että siitä  tulisi itsetarkoitus tai pääasia)

[HJu]

En ollut tänä vuonna pelipaikoilla mutta 8h rypeminen yöllä suolla ei kuulosta enää niinkään Häyhältä vaan enemmän Pahkikselta tms. kestävyyskoitokselta. Tietty ressun pitää osata, jaksaa jne. mutta Kesäyön marssiin voi mennä vetämään täyspakkauksen kera tai jopa ta-tällingeissä jos haluaa. Ase pitää ehkä korvata yjt:n vuoksi 7 kilon rautakangella mutta muuten kovuutta voi hakea sieltäkin.



Ensimmäisessä Häyhä-kisassa oli vapaaehtoinen vesistönylitys ilman sukeltajia yms. nykyään vaadittavia turvatoimia. Onneksi ei käynyt mitään tai kisat olisivat jääneet siihen yhteen PVn alueilla.



Kovuutta voi testata kursseillakin, Tarkka-Ammunnan SM-kisan pitäisi testata nimenomaan ta:n erikoisosaamista ja pidemmän matkan ta-toimintaa. Ake-tyyppistä hommaa voi testata sra-kisoissa joissa oppii kokeneemmilta miten se lähisomo ja vähän kauemmaksikin (150-300m) ammutaan nopeasti ja tarkasti kiväärillä.



Perusongelma pitkilä matkoilla on luonnottomasti täysin liikkumattomina olevat maalit. Ei normi jääkäri ole 30 minuuttia paikallaan eikä varsinkään ryhmä sellaisia. Ongelma on tietenkin sinä että nykyisillä maalilaitteilla on vaikea simuloida nenää kaivavaa ja tupakoivaa kiväärimiestä.

[ML]

Minäkin toivoisin, että Häyhäkisa palaisi juurilleen pitkän matkan tarkka-ammunta kilpailuksi. Laaki(tai kaks) ja vainaa, sekä kohtuu löysä aikaraja periaatteella. Kyllä aikarajoitteiset ammunnatkin menee, mutta niitä voisi puolestani olla kisassa vain yksi. Kaikista kisoista päällimmäsinä muistan ne pitkän matkan kaadot(ja hutit), ja ne jäivät 2011 Häyhästä puuttumaan.



AKE toimintaa voisi mielestäni mitata tehtävärasteilla, kuten nyt oli ja muistaakseni 2003 ja 2007 Häyhässä oli. Ihan riittävä mittaus onnistuu ilman ampumistakin. Tehtävissä oleellista olisi mielestäni ei niinkään tarjota vain yksi ainoa oikea tapa ratkaista asia, vaan rokottaa selvistä virheistä. Tilannekuvauksen pitäisi myös kertoa mielummin liikaa kuin liian vähän, eikä pakottaa kilpailijoita arvaamaan miten rastin suunnittelija on halunnut kilpailijan siinä toimivan.



Joku minua kokeneempi on joskus pyytänyt ymmärrystä järjestäjille, koska kisat ovat vapaaehtoisvoimin järjestettyjä. Sama pätee myöskin mielestäni ymmärtämykseen kilpailijoiden suhteen. Aika harva nyt kisassa näkemistäni olisi pilliin vihellettäessä tarkkuuskiväärin kanssa touhuamassa, vaan ehkä antamassa jonkun vinkin niille 18-25 vuotiaille urhoille. Näin ollen kyllä fysiikan mittauksen rajat on tosiaankin tavoitettu viimeisien Häyhäkisojen suhteen. Jos se tästä kovenee saadaan kyllä joku kilpailija keskeyttämään kisa, mutta mitä lisäarvoa se toisi kilpailuun?

[Karhuma]

Tässä näyttäisi olevan ihan selkeesti pyyntöä kahdelle erityyppiselle, mutta kuitenkin hieman samanlaiselle kilpailulle.



a) Tämän vuoden kaltainen Häyhä jossa oleellisena osana on sotilaan perustaidot sen pitkänmatkan ammunnan lisäksi. Kyky pitää itsestään huolta kovassakin rasituksessa on osa sitä.



b) Puhtaasti pitkänmatkan tarkkuusammuntakisa ilman sen kummenpia tetsaamisia toki pieniä höysteitä voi olla mukana.



En ole ollut aiemmin mukana joten en voi sanoa millaisille etäisyyksille aiemmin on ammuttu mutta tänä vuonna pisimmät olivat 1200m ja se on jo kohtalainen matka. Jos se ei ole pitkänmatkan tarkkuusammuntaa niin mitä sitten?

Se, että on fyysisesti raskas siirtyminen jossa on löydettävä perille ja ei saa jäädä kiinni on osa TA-toimintaa.  Edellisen jälkeen on edelleen pystyttävä toimimaan.



Puhtaampi pitkämatkan ammuntaformaatti olisi helppo järjestää esim. TA5 tai TA6 tai WS:n yhteydessä tai jopa ihan omanaan.

Niissä ei ryynätä vaan puhtaasti ammutaan. Helppo järkätä kun esim. vie 1000m tasalle 30cm halkaisijaltaan olevat pleitit ja katsoo kuka ampuu ne nopeiten kumoon.



Minusta pitkänmatkan ammunta ja TA-toiminta ovat eri asioita vaikka pitkänmatkan ammunta on naimisissa TA-toiminnan kanssa mutta ei välttämättä toisinpäin.



Pitkänmatkan ammuntakisoja ei ole Suomessa liikaa, järjestäjiä vaan on liian vähän repeämään joka paikkaan.

[ML]

Tässä näyttäisi olevan ihan selkeesti pyyntöä kahdelle erityyppiselle, mutta kuitenkin hieman samanlaiselle kilpailulle.



a) Tämän vuoden kaltainen Häyhä jossa oleellisena osana on sotilaan perustaidot sen pitkänmatkan ammunnan lisäksi. Kyky pitää itsestään huolta kovassakin rasituksessa on osa sitä.



b) Puhtaasti pitkänmatkan tarkkuusammuntakisa ilman sen kummenpia tetsaamisia toki pieniä höysteitä voi olla mukana.



En ole ollut aiemmin mukana joten en voi sanoa millaisille etäisyyksille aiemmin on ammuttu mutta tänä vuonna pisimmät olivat 1200m ja se on jo kohtalainen matka. Jos se ei ole pitkänmatkan tarkkuusammuntaa niin mitä sitten?

Se, että on fyysisesti raskas siirtyminen jossa on löydettävä perille ja ei saa jäädä kiinni on osa TA-toimintaa.  Edellisen jälkeen on edelleen pystyttävä toimimaan.



Puhtaampi pitkämatkan ammuntaformaatti olisi helppo järjestää esim. TA5 tai TA6 tai WS:n yhteydessä tai jopa ihan omanaan.

Niissä ei ryynätä vaan puhtaasti ammutaan. Helppo järkätä kun esim. vie 1000m tasalle 30cm halkaisijaltaan olevat pleitit ja katsoo kuka ampuu ne nopeiten kumoon.



Minusta pitkänmatkan ammunta ja TA-toiminta ovat eri asioita vaikka pitkänmatkan ammunta on naimisissa TA-toiminnan kanssa mutta ei välttämättä toisinpäin.



Pitkänmatkan ammuntakisoja ei ole Suomessa liikaa, järjestäjiä vaan on liian vähän repeämään joka paikkaan.

Suoraan sanottuna tulkitset väärin ainakin minun kohdalla:



Ei aikaisemmista Häyhistä ole fyysistä rasitusta puuttunut. Se vain ei ole ollut itsetarkoitus(ei se ollut nytkään, mutta jotkut tuntuvat sitä haluavan lisää). Sotilaan perustaitoja on mielestäni mitattu vähintään yhtä kattavasti aiemmissa kisoissa. En väitä olevani ketään parempi asiantuntija sotilaan perustaidoissa, mutta näin kaverit ovat kertoneet. Myös vastaanvanlaisia "tiedustelutehtäviä" vastaavine siirtymisineen on ollut aikaisemminkin Häyhässä (2004 tai 2005), enkä minä ole niitä kieltämässä. Onko ne sitten niin olennaista tarkka-ampujan osaamisessa, että niihin kulutetaan 8h viikonlopun kisa-ajasta jää nyt LSa:n päätettäväksi.



Sanot että tarkoitus on selvittää "kuka pystyy pitämään huolta itsestään kovassakin rasituksessa". No kuka ei nyt pystynyt? En nyt kaikkien ikiä varmaksi muista, mutta epäilenpä että joukossamme vaelsi yksi yli 60 -vuotias.



Minä en ole ainakaan toivomassa mitään pitkän matkan ammuntakisaa katoksesta. 11 maalia, max 1200-1300m matkaa ja 3 minuuttia aikaa on todellakin pitkän matkan tarkkuusammuntaa, mutta se ei ole mielestäni pitkän matkan tarkka-ammuntaa. Rastin suunnittelija voisi miettiä esim. näin: "Matka 1200m vaatii sen, että tähystäjä käyttää spotteria(tai pitää olla jotain muuta kuin rk:n tähtäin aseessa). Voiko tähystäjä käyttää spotteria?..Ei voi, kun pitää olla valmis lähimaaleihin ja aikaakin on vain pari minuuttia."

[PL]

Täällähän nämä raamit löytyvät: http://www.resul.fi/index.phtml?s=51">http://www.resul.fi/index.phtml?s=51

Aika monessa kohdassa painotetaan sotilaallisten taitojen mittausta ja fyysistä rasittavuutta.

Olihan tuota patikoimista jo 2008 ja 2010 ihan riittämiin eikä se vienyt mielestä aikaa kilpailusta yhtään. Paskanjauhanta / munien puristeluaika / turha nukkuminen vaan oli minimoitu tehokkasti tarjoamalla fyysistä toimintaa.



Jos joku teloo itsensä kilpailussa niin en usko että se PV:n tukea heilauttaa suuntaan tai toiseen. Tukeehan PV provinssirokkiakin jossa tapahtuu kaikennäköisiä infektiota (tosin parin viikon viipeellä).

PV:n uudehkossa ohjeistuksessa on sanottu että reserviläisjärjestöjen ampumakilpailuissa kilpailijoilla pitää olla vakuutusturva ja kilpailun järjestäjä (esim. TA-kilta) vastaa pelastuspalvelutoiminnasta.

Tosin tänä armon vuonna PORPR ei ilmeisesti luottanut killan kykyyn organisoida evakuointijärjesteyitä suljetulta ampuma-alueelta koska paikalla oli PV:n ensihoitoväki nelivetosirroineen ammuntojen ajan.

Pitäisiköhän tälle tehdä jotain 2012 Häyhää silmällä pitäen, nimetä PEPA- vastaava ja järjestää TCCC- kursseja ?



Keskustelussa on käynyt ilmi että kiltalaisilla on jotenkin erheellinen kuva taistelusta rakennetulla alueella. Esim. SRA ei mittaa kykyä taistella asutuskeskuksessa koska jo sääntöjen mukaan maalien pitää olla selvästi havaittavissa. TRA on myös muutakin kuin lähisomoa pistinetäisyyksille, varsinkin tarkka-ampujalle. Aseenkäsittelytaitoa SRA kyllä kehittää ja on minusta hieno reserviläislajiurheiluammuntalaji.

[JPE]

Viestiketjua lukeneena, aika pitkälti samoilla linjoilla mitä MSa, KWu ja ML kirjoitti. Oma näkemys on että pidettäisiin Häyhä pitempien ampumamatkojen kilpailuna, jossa mukana sopivasti tehtävärasteja ammuntojen välissä. Tuota suojamies/tulituki -ammuntaa saa kyllä harjoitella Sra/Practical ammunnoissa rk:lla ja pistoolilla lyhyemmille matkoille. Fyysisen kunnon mittausta ei pitäisi ainakaan viedä enää paljon korkeammalle. Omaa kuntoa voi kyllä mitata ja parantaa muualla kun Häyhä ja Finnsniper -tarkka-ammuntakilpailuissa, joissa pääsee ampumaan pitemmille matkoille 2 kertaa vuodessa.

[Jerkko]

Lähestymistehtävä kohti tuomareita, jotka tarkkailevat maastoa, tuliasemasta laukaus jasteriin jonka jälkeen jos tuomari ei vieläkään havaitse niin täydet pinnat, olettaen että jasteri saadaan kaatumaan. Tässä tulee tietysti ongelmaksi varomääräykset, ehkä riittäisi tulenosoituspanoksen laukaisu tuliasemassa ja etäisyyden määritys kohteeseen, tai joku muu vastaava tehtävä tuliasemasta. Hankaluutena juurikin rastin pitkä kesto/tst-pari.

2006 kisassa tätä hierottiin muistaakseni 3 otteeseen, lähestyminen varvikossa ja tornissa tähystäjä, jos näki tornissa olevan merkin ja ei tullut havaituksi = läpi. Seuraava eteneminen lämpökameran tähystyksen alla. Ja kolmas eteneminen kiikarilla tähystävää vasten ihan ryömimällä (jonka päätteeksi vasta-TA ammunta eri käskyllä/paikassa).



Aika jännää miten mieli muuttuu...2005 kun eka kertaa kisasin, auton peräkontista tapahtuva huolto herätti hämmästystä...eikös täällä liikuta ollenkaan    No nyt sitten vimoset 3 vuotta ollaan menty vain rankempaan suuntaan ja suoraan sanottuna voip olla että nyt jo riittää. KWu jo heittikin että kohta jollain napsahtaa luut kun rämmitään myrskyn kaatamien rankojen ja 2m vattupuskien seassa. Niininsalon maasto nyt ei ollut paha jos ei eksynyt sinne tien varressa olevaan mystiseen "kukka-mänty-metsään"...ne hassut kaarevat puut josta ei ollut mitään reittiä läpi  



Sinällään 2011 ammunnat oli ihan jees mutta kyllä pitää olla samaa mieltä että hiukan voitas palata takaisinpäin. Ne rastit joissa 1+1 laukausta on sallitttu oli ehdoton suola hommalle, tarkkoja ekan osumia tai paikolla ehkä jotain pistekoriin. Ei se helppoa ollut silloinkaan vaikkei maastopukua maaleilla ollutkaan. Vai ampuiko kaikki täydet pisteet?

Toisaalta tänä vuonna osa maaleista oli niiiin lähellä että ilman naamiointia olisivat olleet liian helppoja.



Ehkä mun summary on että tänä vuonna osa rasteista loppui ikään kuin kesken eikä osumia tullut halutulla tavalla kun kaikkia maaleja ei vaan löytynyt. Nyky tyylillä löytyneen maalin todnäk ehtii ampua ja tuuli/etäisyys voidaan hakea vaikka ampumalla kohdalleen. Hutikaan ei kismitä niin paljoa kuin "ei löydy". Naamioitujen maalien suhteen asiaan pitää vaan sopeutua ja viilata kalusto kuntoon optiikan suhteen  :whistle:

Fyysisyyttä saa olla mutta nyt alkaa olla maksimissaan...vaikka en ole sen huomannut mitenkään vaikuttava suorituksiin, rasti kun tulee kohdalle niin turbovaihde menee päälle automaagisesti.

[Karhu]

Samoilla linjoilla tuon TA-toiminnan ja suojausammuntojen suhteesta, eli askel taaksepäin kohti kahden pitkän kiväärin yhdistelmää. Kyllä kuntoa ja toimintaa pitää testata jatkossakin yön yli tapahtuvalla suunnistus tms. rastilla, jotta saadaan porukka sopivan väsyneeksi lauantain ammuntoihin. La-Su yö tulee levätä, mutta sekin omissa majoitteissa, ja mielellään lievän "vihollisuhan" alaisuudessa. Eli kun niitä majoitteita kukin kantaa oman tyylinsä mukaisesti aina bivipussista laavun kautta gore-sukkahousuihin, niin olisihan niitä mukava ehtiä käyttämäänkin, samalla testautuu tuo taistelukunnon ylläpito. Eli koko viikonloppu kamat kannossa ilman täydennysmahdollisuuksia. Lauantain ja sunnuntain ammunnat aloitukseltaan sellaisiksi, että ta-partion tulee olla tiettyyn aikaan tietyssä pisteessä, tai myöhästyy rastilta ja menettää pisteet.

[Karhuma]

Kyky pitää itsestään huolta kovassakin rasituksessa on osa sitä.

Sanot että tarkoitus on selvittää "kuka pystyy pitämään huolta itsestään kovassakin rasituksessa". No kuka ei nyt pystynyt? En nyt kaikkien ikiä varmaksi muista, mutta epäilenpä että joukossamme vaelsi yksi yli 60 -vuotias.

"

Tarkennetaampa hiukan ettei tulkita tekstiäni väärin, "Kyky pitää itsestään huolta kovassakin rasituksessa on osa sitä"

Ja ajan tällä takaa sitä mitä ER kirjoitti aiemmin "Kyky ylläpitää oma ja parin toimintakyky"



Ikä ei ole siihen mitenkään sidonnainen ja tämä mielestäni on osa TA-toimintaa.

[er]

http://www.hs.fi/kotimaa/Puolustusvoimat+aikoo+s%C3%A4%C3%A4st%C3%A4%C3%A4+maastop%C3%A4ivist%C3%A4+ja+kertausharjoituksista/a1305546624519">http://www.hs.fi/kotimaa/Puolustusvoima ... 5546624519">http://www.hs.fi/kotimaa/Puolustusvoimat+aikoo+s%C3%A4%C3%A4st%C3%A4%C3%A4+maastop%C3%A4ivist%C3%A4+ja+kertausharjoituksista/a1305546624519

[MSa]

Hyvää keskustelua. Tästä saadaan varmasti näkemyksiä joka suuntaan.



Heitän vielä spottitarkastelu. Ammunnat 2011.

- Kuten sanoin, ne oli monipuolisia ja nähdäkseni hyvin nykytilannetta vastaavia mihin TA rakennetulla aluella voisi joutua. Ennakotietojen pohjalta aiempi luotto TRG42 vaihtui itselataavaan AR10 .308W Lapuan tehdaspatruunalle. Parillani nallipyssy 11" .223Rem. Arvioimme että tämä olisi tulivoimaltaan hyvä paketti kisaan. Niin olikin. A3 ammunta esim, eka maali joku tonni+ metriä hiekkavallissa. Piip ja vaihdin naks, klang klang klang, oho vähä lisää tuulta, klang. Noniin nurin. Sama homma jatkossa, kun lippaassa on reserviä ja maali paikallaan, niin moneenkin maaliin ammuin suoraan silmämunamatkanmittauksella peiton tuulen puolen kylkeen ja maali kaatui varmasti sillä. Tehokasta - KUN MAALI ON PAIKOILLAAN. Mutta mielestäni vain yksi pieni osa-alue tarkka-ammunnasta, tulitukitarkka-ammuntaa. Tärkeää AKE:ssa ja tuettaessa joukkoa. Mutta kuka tahansa samalla kalustolla ja 5min perusperiaatteopetuksella "BDC:lle about matka ja vetele helminauha tuulen kylkeen kintuista olkaan" olisi tehnyt saman. Kun maali ei liiku. Mutta voisin kuvitella että ne oikeasti liikkuisivat ekan pölöyksen jälkeen. Tarkka-ammupujan tehokkuus perustuu erikoistaitoihin, erityisesti kykyyn havaita ja vaikuttaa maaleihin joihin RK taistelija ei pysty. Usein vaaditaan lamauttava/tappava osuma ekalla, sillä toista kertaa ei välttämättä tule. Tätä taitoa on pyritty mittaamaan ja tilannetta mallintamaan 1+1 säännöllä Häyhä-kisoissa. Tämä on taas se, mitä EI opita 5min pikakurssilla, vaan tuulenluku + kaikki muu valmistelu sille 1 ls osumalle vaatii harjoittelua ja kokemusta. Tämä taito on ampumateknisesti se joka erottaa tarkkuuskivääriampujan tarkka-ampujasta. Ampumatekniikan muita osa-alueita on myös testattu eri asennoilla ja tehtävillä: "savikiekko 300m, +5C, makaat laukaisuvalmiina sateessa kentällä 40 jamppaa vieressä." Muistaakseni 6 / 40 kiekkoa saatiin rikki. Ja matka oli vain helppo 300m. Eroja tuli.



(Ja huom taas, ettei tule kuvaa että ajan henkilökohtaisia asioita. Itse mielellään käännän pultin kampea tarvittaessa unlimited stagella nopemmin kuin vanha puimakoneen akseli - jopa siinä määrin että on tullut kisoissa palautetta, että "tuo hylsymäärä tuliasemassa lähentelee ympäristörikosta".) Kun maali on ja pysyy paikoillaan, niin nopein tapa kaata se on kävelyttää 16,2g pöläykset/votexit peltiin sen kummemmin miettimättä.)



===

Fyysisyys, maastossa liikkuminen pimeällä, väsymys jne. Mulle henkilökohtaisesti + tiimilleni sopii vaikka tätä linjaa vedettäisiin vielä reilusti rankemmaksi. Sama se on kaikille, putoohan osa sitten jo aiemmin kelkasta. 2011 ei edes ollut rankka. Vähän kävelyä pimeällä + ihmisen pelkäämistä + telttailua poikien kanssa. Kivaahan se oli - metsässä kun tulee vietettyä kotiväen mielestä aivan liikaa aikaa muutenkin nuoli piipussa oikeiden ja liikkuvien maalien perässä väijyen.  :wink:  



Eikä kukaan lopettanut kisaa tämän takia. Jokainen sai kamat kulkemaan ja toimintakykynsä säilyttäen. Joutui kenties hiukka miettimään mitä oikeasti tarttee matkassa. Moni kuitenkin koki turhaksi tämän momentin kisassa + pakotetun kamojen roudaamisen. Kyllä about jokainen varumiespalveluksen läpikäynyt ne rensselinsä saa pakattua ja kannettua vaikka satularepulla. Ja osaa telttailla suomalaisessa metsässä.



Mutta koko lajia ja kisaa ajatellen, pitääkö Häyhässä sitten panostaa tähän nykyistä enemmän? Ei. Ei pitäisi ottaa entistä suurempaa riskiä loukkaantumisista, ampumaturvallisuuden vaarantumisesta jne. (Viittaan myös KWu:n aiemmin kirjoittamaan lööppiruljanssiin mikä siitä eittämättä seurasi nykyaikana...)

Kuten jo aiemmin sanoin, Suomessa on kaksi TA-kisaa. Se ei ole paljon. Siksi pitäisi itsestään selvänä että ennen kuin löytyy lisää aktiiveja järjestämään enemmän kisoja vuodessa, pitää kisoissa painopiste selvästi olla sen TA:n erikoisosaamisen mittaamisessa mikä erottaa TA:n / lajin muista ampumaurheilulajeista. Ottamalla mallia JHy kisakalenterista voi sitten hommata maineen lisäksi kovana fyysisten sotilaskisjoen karjuna.





Yhteenveto.  2011 kisa oli hieno ja hyvin järjestetty. Se oli myös erilainen, tarkka-ampujapainopiste AKE / tulituki. Oppi tuli. Musta saatiin hyvin tietoa ammuntojen luonteesta joten tiedettiin mitä odottaa. Nyt on saatu arvokasta kokemusta ta + spotteri (pultti + puolari) tiimien toiminnasta. Musta pari askelta taakse kisoissa, sitten mietitään tärkein ammunnallinen osaamisalue tarkka-ampujalle ja ammuntojen painopiste sinne (huom painopiste, mutta ei kaikki). Päälle sitten sotilastaitohöystettä niin hyvä tulee ja Häyhä pysyy edelleen pitkien matkojen tarkka-ammunnan kuninkuuskilpailuna.

[MVe]

Häyhä kilpailuissa on useasti ollut ajatuksena, että kannossa pitää olla tietty määrä tavaraa koko kilpailun ajan. Tämän vuotinen kisa ehkä jalosti ajatuksen huippuunsa.

Jos mallia katsoo nykyajasta, niin monien keskustelujen perusteella nykyisillä toiminta-alueilla hyökkäävän joukon tapaan toimiva osapuoli kulkee lähes viimeiseen asti ajoneuvoilla, käyttäen ajoneuvoja ylimääräisten varusteiden varastona. Jalkaisin liikutaan pääsääntöisesti niin keveissä varusteissa, kuin tehtävä sallii. Siis ase ja patruunat, juomavesi, kommunikaatio/paikannusvarustus, luotisuojaliivit, komposiittikypärä ja ennen kaikkea vakuuttavuutta antavat taktiset suojalasit. Painoa kuitenkin kertyy riittävästi.

"Puolustavalla" osapuolella on päällään perusvaatetus, patruunoita, ase ja toisessa kädessä juomapullo.



Modernilla tekniikalla varustetut taistelijat ovat usein kertoilleet, että kantamusta on aivan liian paljon, jotta voisi tehokkaasti ja nopeasti liikkua ja toimia, kun taas kevyemmin varustettu osapuoli ampuu muutaman laukauksen, sekä häipyy vuorikauriin lailla paikalta. Heistä ei juuri koskaan saa havaintoa ja he pystyvät siirtymään nopeasti kevyissä varusteissaan paikasta toiseen.

Raskaassa varustuksessa tiettömässä maastossa takaa-ajaminen on mahdotonta.



Mielestäni tässä voisi samaistua hieman siihen osapuoleen, jonka rooli lankeaisi paikallisottelussa meille täällä kotimaassa ja kehittää osin kilpailutehtäviä mittaamaan tässä roolissa tarvittavia asioita. Jokainen voi miettiä kumpi rooli se on.



Maalien vaikea havaitseminen.

Vasta TA- tyyppisissä tehtävissä on perusteltua naamioida maalit hyvin, mutta monimaalitilanteissa kohtuu lyhyillä etäisyyksillä kannattanee pohtia vaastaako  hyvin naamioitu maali liikkumatta paikallaan todellista tilannetta. Maali ei kuitenkaan ammu, ei liiku, eikä pidä minkäänlaista ääntä.



Puolustus ja hyökkäystilanteiden välinen ero.

Puolustuksessa on yleensä aikaa valmistella tulevaa toimintaa. Sen perusta on yllätyksellinen, yhtäaikainen ja tarkka tulenavaus ja jatkossa tulen keskittäminen ja jakaminen tarpeen mukaan.

Hyökkäys yleensä on enemmän pikatilanteita ja hallittua kaaosta.



Näkisin hyvänä,että kilpailut pitäisivät sisällään kummankin tyyppisiä ampumatilanteita. Kilpailunjohtaja sitten päättää kumman tyyppiset tilanteet ovat painotettuina kulloinkin.



Kokonaisuutena kilpailut ovt kehittyneet hyvään suuntaan viime vuosina ja jos tarkoitus on jatkossakin kehittää pitkän ampumamatkan huippuosaamista on syytä ottaa pari askelta takaisin vanhalle suunnalle ampumatehtävissä.

Lyhyiden matkojen nopeat ampumatilanteet suurehkoihin maaleihin pitäisi olla selkeänä vähemmistönä tulevaisuudessakin, koska niihin on harjoittelumahdollisuuksia muiden lajien parissa. Pienet maalit ja pitkät etäisyydet kuuluvat TA kisoihin.