Valonvahvistin

[HJu]

Ei se Simrad nyt aivan optiselle akselille tule.



http://www.pgmprecision.com/en/light-intensification/84-vinghog-kn200-kn250.html">http://www.pgmprecision.com/en/light-in ... kn250.html">http://www.pgmprecision.com/en/light-intensification/84-vinghog-kn200-kn250.html

[MOj]

Kyllä se Simrad taitaa toimintaperiaatteensa kautta tulla samalle optiselle akselille, vaikka itse VV yksikkö onkin tähtäimen yläpuolella.

[jthyttin]

En ole tutustunut Simradiin (eikä kiinnosta) mutta HJu:n kuvan perusteella en heti alkujaan väittäisi että se "tulisi samalla optiselle akselille". Valovoimainen "sisääntulevan kuvan" linssi on kiikaritähtäimen yläpuolella, ja sitten kuva "näytetään" kiikarin edessä. Inline-ratkaisuissa, siis jossa komponentit ovat samalla linjalla, linjausheittoja korjataan käsittääkseni ns. Risley-prismalla (oikeastaan prisma-pari). Siis valon suuntaa muutetaan eli se taittuu Risley-prismassa.



Äkkiseltään arvelisin että samaan periaatteeseen perustuen korkeussuuntaisen heiton korjaaminen (ts. periskooppi) vaatisi yhtä korkean prisma-rakenteen ja sellaista ei ole Simradiin toteutettu. Tähtäimen eteen jäävässä komponentissa taitaa olla Risley-prisma mutta se on tarkoitettu vain linjausheittojen korjaamiseen ja korkeussuuntainen heitto jää aina. Jos Simradissa on käytetty jotain muuta menetelmää niin OK.



Vaikka oletettaisiin että järjestelmä on muuten täysin linjassa ja zero ei muutu (ameriikaksi muuten "POI shift" jos joku googlailee), tämmöisen absoluuttisen korkeussuuntaisen heiton käsittelyyn tulee mieleen kolme tapaa. Riippuu mm. halutusta osumatarkkuudesta mitä kannattaa käyttää.



1. hyväksytään että osumapiste on kaikilla ampumaetäisyyksillä em. eron verran alhaalla, käytetään samoja korjauksia kuin päivällä

2. korjataan virhettä pystysuuntaisella linjauksella siten että yhdellä etäisyydellä se on nolla ja muilla jotain, käytetään samoja korjauksia kuin päivällä

3. käsitellään asiaa kuten aseen tähtäinlinjan korkeus olisikin suurempi, kohdistetaan aseen tähtäin uudelleen ja käytetään ko. tähtäinlinjan mukaisia korjauksia

[jthyttin]

On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.

Lisäksi tuollaisen ratkaisun suorituskykyä rajoittaa aina varsinaisen tähtäimen valonläpäisy. Jos puhutaan kiikaritähtäimistä, käytännössä maailman paras valonvahvistin muuttuu tuollaisessa rakenteessa sadan euron Bresseriksi.



Jos valaisua piisaa niin sinällään tuo toteutustapa on kaikinpuolin parempi kuin VV:n virittäminen etupuolelle. VV:n linjauksilla ei ole mitään väliä ja se on ns. käden ulottuvilla säätöjä varten. Eikä VV:n resoluution tarvitse olla mitenkään kummoinen koska se kuva suurennettiin jo tähtäimessä. No headmountiin tarkoitetun laitteen kiinnittäminen silmänetäisyyden suhteen tarkan laitteen kuten kiikaritähtäimen taakse luo ampumaergonomisia ongelmia... yleensähän noita käytetään vain punapisteen takana, ja silloin PP:n alkuperäinen kiinnityskohta valitaan se. VV:n kiinnitys sen taakse onnistuu.

[jthyttin]

Armymanuaalien mukaan osumapisteen muutokset ovat melko vähäisiä add-on laitteilla jos ne on tehty militarykäyttöön.

Eihän tuo loppuviimein ole edes mekaanisesti ihmeellinen duuni, jos laite valmistetaan siten että linjaukset on kunnossa. Sen jälkeen riittää että aktion päälle ja sinne eteen saadaan pätkät picatinnykiskoa jotka näyttävät sinne mihin luoti lentää. Eli kiikaristakaan ei joudu ihmeemmin käyttämään säätövaroja.



Mutta olen ampunut laitteella jonka linjaus kiskoon ja paikallaanpysyminen oli lievästi sanottuna puutteellista, asennusvirheen vuoksi. Ko. laitteessa oli sisäinen linjauksensäätö ts. se kohdistettiin tietylle aseelle. No, kohdistamisen jälkeen havaittu klotaaminen ei vaikuttanutkaan osumapisteeseen, ja kun virhe huomattiin myös linjaus kiskoon korjattiin eikä tälläkään ollut vaikutusta. Ampumamatka oli vain 100m mutta kuten mainitsin "piirtelemällä kolmioita" noiden asennusvirheiden olisi pitänyt vaikuttaa todella merkittävästi. Tästä siis kokemukset "ei pitäisi toimia mutta jotenkin vaan toimii".

[jthyttin]

Tuossa vielä esimerkki etupään kiskon jälkiasentamisesta, jossa se linjataan nimenomaan piipun mukaan.



https://rifleshooter.com/2013/05/installing-a-pvs-2227-mount-on-a-bolt-action-rifle-mccann-industries-sirs/">https://rifleshooter.com/2013/05/instal ... ries-sirs/">https://rifleshooter.com/2013/05/installing-a-pvs-2227-mount-on-a-bolt-action-rifle-mccann-industries-sirs/



Sitä en tosin ymmärrä miksi tukkia ei alunperinkin voinut kellottaa piipun mukaan... ehkä piippuprofiilin takia tms. on tehty olettama että piippu ja tukki näyttävät riittävästi samaan suuntaan... kuitenkin puhutaan jostain kymppimillin kokonaisvälyksestä petauksessa...

[HJu]

Käsittäåkseni ammattilaisvehkeissä nykyään isoin osumapisteen muutos johtuu siitä että aseen päälle pultataan 0,5-1,5!kg lisäpaino. Se vaikuttaa aseen rekyylikäytökseen ja varsinkin aseen nostotaipumukseen. Ongelmat pysyvät vähäisinä jos isäntäase on valmiiksi 7-8kg painava ja ampumaetäisyys maltillinen max 5-600m.



Jos näkee ampua +1000m matkoille niin kaikki muutokset lavetissa alkavat taas vaikuttamaan.

[MOj]

On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.

Lisäksi tuollaisen ratkaisun suorituskykyä rajoittaa aina varsinaisen tähtäimen valonläpäisy. Jos puhutaan kiikaritähtäimistä, käytännössä maailman paras valonvahvistin muuttuu tuollaisessa rakenteessa sadan euron Bresseriksi.



Jos valaisua piisaa niin sinällään tuo toteutustapa on kaikinpuolin parempi kuin VV:n virittäminen etupuolelle. VV:n linjauksilla ei ole mitään väliä ja se on ns. käden ulottuvilla säätöjä varten. Eikä VV:n resoluution tarvitse olla mitenkään kummoinen koska se kuva suurennettiin jo tähtäimessä. No headmountiin tarkoitetun laitteen kiinnittäminen silmänetäisyyden suhteen tarkan laitteen kuten kiikaritähtäimen taakse luo ampumaergonomisia ongelmia... yleensähän noita käytetään vain punapisteen takana, ja silloin PP:n alkuperäinen kiinnityskohta valitaan se. VV:n kiinnitys sen taakse onnistuu.

Toki varsinaisen tähtäimen valonläpäisy vaikutta VV: suorituskykyyn merkittävästi, mutta tästäkin selvitään hyvin käyttämällä ir-valoa.

Silmäetäisyys sinänsä ei vaikuta VV: toimintaperiaatteen vuoksi, mutta kivääristä riippuen ampumaergonomian kanssa juotuu vähän soveltamaan.

[jthyttin]

Juu meinasin että esim. tähtäinkiikaria ei voi yleensä asentaa siten että silmänetäisyys olisi sopiva sekä taakseasennetun VV:n kanssa että ilman.



Jos mennään valaisun puolelle niin aktiivisen majakoinnin lisäksi tulee ongelmaksi eri aallonpituus. Eli yksinkertaistettuna tähtäinkiikarissa pitäisi olla parallaksisäätö ja sen olisi hyvä mennä selvästi alle 50 metrin. Muutenkin saa kyllä maalin tai ristikon teräväksi (VV:n säädöllä) muttei molempia yhtä aikaa. Jossain 100-150m ampumaetäisyyksillä se 50m parallaksisäätökin jo varmaan riittää, ehkä hiukan lähempänäkin.

[hpa]

On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.

Lisäksi tuollaisen ratkaisun suorituskykyä rajoittaa aina varsinaisen tähtäimen valonläpäisy. Jos puhutaan kiikaritähtäimistä, käytännössä maailman paras valonvahvistin muuttuu tuollaisessa rakenteessa sadan euron Bresseriksi.



Jos valaisua piisaa niin sinällään tuo toteutustapa on kaikinpuolin parempi kuin VV:n virittäminen etupuolelle. VV:n linjauksilla ei ole mitään väliä ja se on ns. käden ulottuvilla säätöjä varten. Eikä VV:n resoluution tarvitse olla mitenkään kummoinen koska se kuva suurennettiin jo tähtäimessä. No headmountiin tarkoitetun laitteen kiinnittäminen silmänetäisyyden suhteen tarkan laitteen kuten kiikaritähtäimen taakse luo ampumaergonomisia ongelmia... yleensähän noita käytetään vain punapisteen takana, ja silloin PP:n alkuperäinen kiinnityskohta valitaan se. VV:n kiinnitys sen taakse onnistuu.

Toki varsinaisen tähtäimen valonläpäisy vaikutta VV: suorituskykyyn merkittävästi, mutta tästäkin selvitään hyvin käyttämällä ir-valoa.

Silmäetäisyys sinänsä ei vaikuta VV: toimintaperiaatteen vuoksi, mutta kivääristä riippuen ampumaergonomian kanssa juotuu vähän soveltamaan.

Niin kuin aiemmassa topicissa totesin. Ir-valaisu on sotatilanteessa =itsemurha....

[LSa]

Taistelukentän valaisua tehdään jo monella tapaa.

[K.Helin]

Tuli hommattua GSCI CNVD-22 FOM 1000 kun halvalla sain. VV:ssä on useimmista muista poiketen kollimointia varten ulkoiset kuusiokoloruuvit, joita kääntämällä käyttäjä voi itse kohdistaa tähtäimen.



Ensimmäiset kokemukseni ovat kertyneet pimeällä ilman kuunvaloa tai lunta. Tähtäimenä on tällä hetkellä Vortex PST 2,5-10x44. Tämä yhdistelmä ei tällä kelillä vakuuta. Näkökenttä on suhteellisen sumea ja maaleja on varsin vaikea tunnistaa lyhyilläkin etäisyyksillä. 70 metristä osuin 17cm kongiin ihan hyvin mutta metsän rajassa makaava vihollistaistelija jäisi kyllä havaitsematta 150m etäisyydellä. Vectronixin etäisyysmittarin eteen asennettuna sillä näkee hiukan paremmin mutta ei kovin hyvin.



Kun ensimmäisen kerran katsoin FOM 1300 monokulaarin läpi olin hyvin vaikuttunut laitteen suorituskyvystä. Olen verrannut monokulaariani ja CNVD-22:sta rinnakkain. Silloin ne näyttävät varsin samoilta mutta pisteet menee silti monokulaarille. Kiikari syö valonvahvistimelta paljon suorituskykyä. Suurennuksen käyttö vaikuttaa, jotenkin samanlla tavalla kuin digitaalinen suurennus lämpökamerassa. Tulee vaan epäselvempää kuvaa. Sillä ei siis näe enempää yksityiskohtia niin kuin tavallisella päiväoptiikalla zoomaillessa.



Jos tätä tulevaisuudessa saa käyttää supipassissa niin se kyllä kuitenkin pidentäisi passissa olo aikaa. En koe, että tästä kuvanlaadusta kannattaa maksaa 4000€ mutta tonnin kyllä, jos sen siihen hintaan saisi. Pitääpä katsoa miten täysikuu ja lumi vaikuttaa lopulliseen tuomiooni mutta nyt tämä ei paljon pisteitä saa. Kannattaa ostaa kerralla paras eli FOM mahdollisimman lähelle 2000.



Millaisia kokemuksia teillä muilla on clip-on valovahvareista tai varsinaisista yötähtäimistä?

[MOj]

Ir-valoa kylkeen niin tuosta tulee ihan eri kampe.

[mika]

Tuli hommattua GSCI CNVD-22 FOM 1000 kun halvalla sain. VV:ssä on useimmista muista poiketen kollimointia varten ulkoiset kuusiokoloruuvit, joita kääntämällä käyttäjä voi itse kohdistaa tähtäimen.



Ensimmäiset kokemukseni ovat kertyneet pimeällä ilman kuunvaloa tai lunta. Tähtäimenä on tällä hetkellä Vortex PST 2,5-10x44. Tämä yhdistelmä ei tällä kelillä vakuuta. Näkökenttä on suhteellisen sumea ja maaleja on varsin vaikea tunnistaa lyhyilläkin etäisyyksillä. 70 metristä osuin 17cm kongiin ihan hyvin mutta metsän rajassa makaava vihollistaistelija jäisi kyllä havaitsematta 150m etäisyydellä. Vectronixin etäisyysmittarin eteen asennettuna sillä näkee hiukan paremmin mutta ei kovin hyvin.



Kun ensimmäisen kerran katsoin FOM 1300 monokulaarin läpi olin hyvin vaikuttunut laitteen suorituskyvystä. Olen verrannut monokulaariani ja CNVD-22:sta rinnakkain. Silloin ne näyttävät varsin samoilta mutta pisteet menee silti monokulaarille. Kiikari syö valonvahvistimelta paljon suorituskykyä. Suurennuksen käyttö vaikuttaa, jotenkin samanlla tavalla kuin digitaalinen suurennus lämpökamerassa. Tulee vaan epäselvempää kuvaa. Sillä ei siis näe enempää yksityiskohtia niin kuin tavallisella päiväoptiikalla zoomaillessa.



Jos tätä tulevaisuudessa saa käyttää supipassissa niin se kyllä kuitenkin pidentäisi passissa olo aikaa. En koe, että tästä kuvanlaadusta kannattaa maksaa 4000€ mutta tonnin kyllä, jos sen siihen hintaan saisi. Pitääpä katsoa miten täysikuu ja lumi vaikuttaa lopulliseen tuomiooni mutta nyt tämä ei paljon pisteitä saa. Kannattaa ostaa kerralla paras eli FOM mahdollisimman lähelle 2000.



Millaisia kokemuksia teillä muilla on clip-on valovahvareista tai varsinaisista yötähtäimistä?

Valonvahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa valoa. Jos ei ole valoa mitä vahvistaa (kuutamo yms) ei näillä kamppeilla mitään näe. Silloin tarvitaan ir-valaisua taikka toimii tavallinenkin fikkari, mutta sitten ei tarvita enään valonvahvistinta. Kun kuvatunlaisesti vv monokulaari yhdistetään kiikaritähtäimeen niin vv:lle tuleva valo "suodattuu" kiikarin läpi. Eli kiikarin valonläpäisy on merkittävässä roolissa. Siihen valonläpäisyyn kiikareissa pätee aivan sama ominaisuus kun vv:n toimivuus. Ladan hinnalla et saa Mersua. Ja lisäksi mitä enemmän suurennosta sitä pienempi ulostulopupilli. Eli suomeksi vähemmän valoa.

FA:n sivuilla on ymmärrettävään muotoon kirjoitettu perusasioita näistä kamppeista.

[SO]

Kokemuksia lähinnä Hensun NSV 80, NSV 600 ja NSV 1000 clip-on tähtäimistä mitkä on ollut lähinnä pitkien kivääreiden päällä ja tähtäimenä ollut 3-15 tai 5-25. Toimivat hyvin kunhan suurennuksen pitää maltillisena. NSV 80 on varsin hyvä, miinuksena korkeus verratuna 600 ja 1000een. Tunnistaminen hyvällä vv:llä onnistuu kauaskin ja harvoin tarvitsee ip-valoa lisäksi. Nämä siis ovat tähtäimen etupuolelle tulevia laitteita, kuten pitkässä pyssyssä pitääkin olla.



Toinen toimiva ratkaisu lyhkäseen kivääriin on aimpoint ja sen taakse vv monokulaari. Samaa voi käyttää kypärässä jos kepissä on IP-valmius, tai sitten passiivisena niin että tähtäimenä on aimpoint. Tälläisellä yhdistelmällä pystyy helposti ampumaan 100m minkä aimpointilla nyt muutenkaan.